Kirjotukseni äidinkielen tunnilla aiheena luotettavuus.
"En luota kehenkään, ketään ei ole luotettava. Kaikki jauhaa
paskaa eikä pidä salaisuuksia. Ainut kehen luotan on äiti. Joillakin sekin voi
pettää. Kaikki keksii juoruja, suurentelee asioita eikä pidä totuuksia tosina.
Aina pitää paisutella ja saada ihminen huonoon valoon. Ketään ei halua
kenellekään mitään hyvää. Kaikki tullaan petetyksi. Ainut ketä osaa
oikeasti olla hiljaa ja pitää totuudet
totuutena ja tietää oikeat versiot, on Jumala. Sekään ei kuitenkaan ole
jokaisen elämässä. Maailmassa kaikki on omillaan. Jokaiselle käännetään selkä
joskus ja se on vaan karu totuus, eikä sille mitään voi. Ihmiset ovat ihmisiä, juorun ja draaman haluisia. Saavat tyydytettyä nälkänsä
keksimällä asioita. Aina pitää varoa mitä sanoo ja kenelle sanoo.
En väitä että olisin itse puhdas suustani ja viaton kaikkeen
tämän maailman vikoihin, olenhan minäkin kuitenkin vain ihminen, siinä missä
muutkin. En väitä etteikö minullakin olisi parantamisen varaa. Meillä
jokaisella on. Jumala sanoo; kohdelkaa
muita miten itseäsi tahtoisit kohdeltavan. Se pätee. Jos ihmiset kaatavat
paskaa muiden niskaan, näköjään he haluavat sitä itsekin. Miettikää asiaa."
